Talletussuojan historia Suomessa

Tallettajien suojaamisella on Suomessa pitkä perinne. Suojan keskeiset elementit ovat säilyneet samankaltaisina, mutta vastuu talletussuojasta on siirtynyt vakuusrahastoilta Finanssialan keskusliiton yhteydessä toimineelle talletussuojarahastolle ja sittemmin Rahoitusvakausvirastolle. Ajan myötä suojan taso ja korvausten maksamisen nopeus ovat parantuneet. 

Ensimmäisenä talletussuojatehtävää hoitivat vakuusrahastot 

Talletussuojatehtäviä hoitivat Suomessa alkuun vakuusrahastot. Vakuusrahastot turvasivat pankkien vakaata toimintaa ja kansalaisten talletuksia. Paikallispankeilla oli omia vakuusrahastoja jo 1930-luvun alkupuolella. Vakuusrahastoon kuuluminen tuli pakolliseksi kaikille liike-, säästö- ja osuuspankeille vuonna 1970. Suomessa toimi tuolloin kolme vakuusrahastoa: liikepankkien ja Postipankki Oy:n vakuusrahasto, Säästöpankkien vakuusrahasto ja Osuuspankkien vakuusrahasto.

Vakuusrahastojen tehtävänä oli vastata pankkien vakavaraisuuden tukemisesta ja talletussuojasta. Talletussuojakorvaukseen oli oikeus, jos selvitystilaan tai konkurssiin joutuneen ja rahastoon kuuluvan pankin tai konkurssipesän varat eivät riittäneet tallettajan saamisen maksamiseen. 

EU-jäsenyys muutti lainsäädäntöä

Euroopan unionissa on jo pitkään säädelty talletussuojasta. Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, unionin talletussuojadirektiivi (94/19/EY) piti saattaa osaksi Suomen lainsäädäntöä. Talletussuojadirektiivin kansallisen täytäntöönpanon jälkeen talletussuojakorvausten maksamisen edellytyksinä eivät enää olleet ainoastaan pankin selvitystila tai konkurssi, vaan korvaustilanne saattoi syntyä myös tallettajan ilmoituksesta.

EU-jäsenyyden alkuaikoina talletussuojasta vastasivat edelleen vakuusrahastot, ja Finanssivalvonnan edeltäjä Rahoitustarkastus arvioi, täyttyivätkö talletussuojakorvausten maksamisen edellytykset. Talletussuoja edellytti, että talletusten maksamatta jäämisen syynä olivat pankin maksu- tai muut taloudelliset vaikeudet, ne eivät olleet Rahoitustarkastuksen arvion mukaan tilapäisiä ja niistä oli saatu riittävä selvitys. 

Pankkikriisin seurauksena perustettiin talletussuojarahasto

Erillinen talletussuojarahasto perustettiin vuonna 1997. Muutoksen taustalla oli 90-luvun pankkikriisi, jonka aikana huomattiin, että vakuusrahastojen toimintamalli ei ollut riittävä eikä tarkoituksenmukainen. Pankkikriisin ratkaisemiseksi oli jouduttu perustamaan valtion oma vakuusrahasto. Talletussuojarahasto perustettiin Finanssialan Keskusliiton yhteyteen (nykyinen Finanssiala ry). Uuden rahaston perustaminen erotti talletussuojan vakuusrahastoista, joiden tehtäväksi jäi turvata pankkien vakaa toiminta. Vakuusrahastoon kuuluminen ei kuitenkaan enää ollut pankeille tarpeellista. Kaikki vakuusrahastot ajettiin lopulta alas, eikä niiltä siirtynyt mitään velvoitteita talletussuojarahastolle. 

Talletussuojarahasto haluttiin eriyttää vakuusrahastojärjestelmästä, koska vakuusrahastojen varoja voitiin käyttää myös pankkien vakavaraisuuden tukemiseen. Kriisitilanteessa olisi ollut todennäköistä, että vakuusrahaston varat olisi käytetty jäsenpankin vakavaraisuuden tukemiseen, eikä varoja olisi ollut jäljellä talletussuojakorvausten maksamiseen. Kolmen eri vakuusrahaston malli oli myös ongelmallinen, koska talletussuojasta aiheutuvat kustannukset eivät jakautuneet tehokkaasti talletuspankkien kesken. Lisäksi vakuusrahastoissa yksittäiseltä pankilta vaadittiin käytännössä vastuun kantamista vakuusrahaston muiden jäsenpankkien riskeistä. Vakuusrahastojen rahoitusmallissa kannatusmaksut eivät perustuneet pankin riskisyyteen vaan puhtaasti taseeseen, mitä pidettiin hankalana.

Pankit alkoivat kerryttää talletussuojarahastoa vuonna 1998. Talletussuojan maksimikorvaus vuosina 1997–2008 oli 25 000 euroa. Vuonna 2008 maksimikorvaus nousi 50 000 euroon ja vuonna 2010 nykyiselle tasolleen 100 000 euroon. Maksimikorvauksen nousu perustui EU:n talletussuojadirektiivin muutoksiin.  

Finanssialan Keskusliiton yhteydessä toiminut talletussuojarahasto vastasi talletussuojajärjestelmästä vuoden 2014 loppuun asti, jolloin nykyinen lainsäädäntö tuli voimaan. Siitä lähtien Suomen talletussuojajärjestelmä on ollut Rahoitusvakausviraston vastuulla. Aiemmin Finanssialan Keskusliiton yhteydessä toiminut järjestelmä kumottiin, eikä sillä ole enää talletussuojajärjestelmän ylläpitoon liittyviä tehtäviä. Aiemmin kartutetut varat jätettiin lainsäädännössä kuitenkin vanhaan rahastoon ja sitä ylläpidetään edelleen Finanssiala ry:n yhteydessä. Rahaston nimeksi muutettiin VTS-Rahasto, jotta se ei sekoittuisi viralliseen talletussuojajärjestelmään. VTS-Rahasto toimii talletussuojarahaston puskurirahastona eikä sen varoja voi käyttää muihin tarkoituksiin kuin talletussuojasta aiheutuvien kustannusten kattamiseen.

Talletussuojaa kehitetään jatkuvasti 

Talletussuojan pitää suojata tallettajia tehokkaasti myös jatkossa. Rahoitusvakausvirasto on vahvasti mukana vaikuttamassa eurooppalaisen talletussuojan ja lainsäädännön kehitykseen kansainvälisen yhteistyön kautta. Lisäksi virasto avustaa valtiovarainministeriötä tarjoamalla asiantuntijatukea talletussuojaan liittyvissä lainsäädäntöhankkeissa ja erityiskysymyksissä.  

Tällä hetkellä pankkiunioni kattaa yhteisen pankkien valvonnan ja kriisinratkaisun. Siitä, pitäisikö pankkiunionia täydentää myös yhteisellä talletussuojalla, käydään laajaa keskustelua. Jos pankkiunionin yhteinen talletussuoja toteutuu, Rahoitusvakausvirastosta tulee osa yhteistä talletussuojajärjestelmää, joka turvaa yhdenmukaisella tavalla pankkiunionin maiden tallettajia ja talletuksia. 

Lue lisää talletussuojaan ja kriisinratkaisuun liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä