Kriisinratkaisu suojaa yleistä etua  

Pankit tarjoavat keskeisiä palveluja kansalaisille, yrityksille ja taloudelle. Lisäksi niillä on ratkaiseva välittäjän rooli eri maiden talouksissa. Tämän vuoksi pankkien taloudelliset vaikeudet on ratkaistava hallitusti, nopeasti ja tehokkaasti. Lakiin perustuvalla kriisinratkaisukehikolla varmistetaan pankin kriittisten toimintojen jatkuminen ja rahoitusvakauden säilyminen sekä pyritään minimoimaan veronmaksajille aiheutuvat kustannukset.  

Kriisinratkaisu tarkoittaa luottolaitoksen tai muun kriisinratkaisulaissa tarkoitetun laitoksen (jäljempänä laitos) toiminnan järjestelyä uudelleen sen ajautuessa taloudellisiin vaikeuksiin tai esimerkiksi laajemman rahoituskriisin sattuessa. Kriisinratkaisusta ja sen yhteydessä toteutettavista kriisinratkaisuvälineiden käyttämisestä päättää kriisinratkaisuviranomainen. Viranomaiset voivat käyttää kriisinratkaisuvälineitä, joiden tarkoituksena on turvata yleistä etua.  

Kriisinratkaisutilanteen hoito ja kriisinratkaisusuunnittelu kuuluvat Suomessa Rahoitusvakausviraston (RVV) päätehtäviin. Viraston tavoitteena on varautua suomalaisten laitosten kriisitilanteisiin niin huolellisesti, että niiden kaatumistodennäköisyys pienenee ja kriisin sekä sen ratkaisun haitat yhteiskunnalle ovat mahdollisimman vähäiset.  
 
Rahoitusvakausvirasto toimii läheisessä yhteistyössä Euroopan pankkiunionin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (Single Resolution Board, SRB) kanssa. 

Kriisinratkaisutilanteessa käytettävät viranomaiskeinot 

Viranomaisilla on kriisinratkaisutilanteessa mahdollisuus kattaa aiheutuneita tappioita leikkaamalla laitoksen velkoja ja muuntamalla velkoja omiin varoihin luettaviksi instrumenteiksi. Tätä velkaleikkausta kutsutaan termillä bail-in.  

Bail-in välineen vastakohta on bail-out. Se tarkoittaa, että kustannuksia katetaan julkisia varoja käyttäen. Bail-outiin on jouduttu aiemmin turvautumaan esimerkiksi vuonna 2008 käynnistyneen finanssikriisin aikana, sillä kriisinratkaisusta ei ollut vielä tuolloin olemassa tehokasta ja yhdenmukaista lainsäädäntöä.  
 
Muita kriisinratkaisuvälineitä ovat laitoksen tai sen liiketoiminnan osan myynti, väliaikaisen laitoksen eli siltapankin perustaminen jatkamaan laitoksen toimintaa sekä omaisuudenhoitoyhtiön perustaminen. Kriisinratkaisutilanteessa viranomaiset voivat käyttää useita eri välineitä tilanteen vakauttamiseksi. 

Lue lisää kriisinratkaisussa käytettävistä keinoista. 

Konkurssi vai kriisinratkaisumenettely? 

Vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin ajautuvat laitokset on mahdollista purkaa ajamalla niiden toiminnot alas konkurssin tai selvitystilamenettelyn kautta.  

Osa laitoksista on kuitenkin järjestelmän kannalta niin tärkeitä tai toisiinsa kytkeytyneitä, että niiden alasajo konkurssimenettelyssä ei turvaa riittävästi muuta rahoitusjärjestelmää tai reaalitaloutta vakavilta häiriöitä. Tällaiset laitokset asetetaan kriisinratkaisumenettelyyn, jotta voidaan turvata kriisinratkaisun tavoitteet. 

Kriisinratkaisuun asettamisesta voidaan päättää, kun viranomaisten arvion mukaan laitos on todennäköisesti kaatumassa, eikä mikään muu valvonnallinen tai yksityisen sektorin toimenpide voi palauttaa laitoksen toimintakykyä lyhyellä aikavälillä, tai laitoksen päästäminen konkurssiin aiheuttaa rahoitusjärjestelmälle yleisen edun vastaista epävakautta.  

SRB toimii pankkiunionin kriisinratkaisuviranomaisena ja vastaa suurten pankkien kriisinratkaisusta 

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto  on pankkiunioniin kuuluvien maiden keskitetty kriisinratkaisuviranomainen. Sen perustehtävä on varmistaa kaatuvien laitosten järjestelmällinen uudelleenjärjestely siten, että vaikutukset reaalitalouteen ja rahoitusjärjestelmään sekä pankkiunioniin osallistuvien jäsenvaltioiden julkisiin talouksiin minimoidaan.  

SRB vastaa euroalueen suurten ja merkittävien laitosten (Significant Institution, SI) sekä pankkiunionin alueelle sijoittuneiden rajat ylittävien pankkiryhmien kriisinratkaisusta. Sen vastuulla ovat näille laitoksille laadittavat kriisinratkaisusuunnitelmat sekä päätöksenteko mahdollisessa kriisinratkaisutilanteessa. Vähemmän merkittävien laitosten (Less Significant Institution, LSI) kriisinratkaisusta vastaavat kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset, kuten Suomessa Rahoitusvakausvirasto. SRB:n vastuualueelle kuuluvat laitokset on listattu sen verkkosivuilla.

Yhteinen kriisinratkaisumekanismi yhdenmukaistaa kriisien ratkaisua pankkiunionissa 

SRB ja eri pankkiunioniin kuuluvien maiden kriisinratkaisuviranomaiset muodostavat yhdessä yhteisen kriisinratkaisumekanismin (Single Resolution Mechanism, SRM). Yhteisen kriisinratkaisumekanismin tarkoituksena on luoda yhtenäinen päätöksentekojärjestelmä pankkiunionin kriisinratkaisua varten.  

SRB vastaa yhteisen kriisinratkaisumekanismin tehokkaasta ja yhdenmukaisesta toiminnasta. SRB voi antaa kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille yleisiä ohjeita sekä varoituksia, jos kansallinen viranomainen ei noudata SRM-asetusta tai SRB:n antamia ohjeita. SRB voi käyttää mainittua ohjausvaltaa myös vähemmän merkityksellisten laitosten osalta. 

SRB ja kansalliset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä suurten laitosten kriisinratkaisusuunnitelmien laadinnassa. Suunnitelmia päivitetään vuosittain ja niiden hyväksynnän yhteydessä laitoksille asetetaan niin sanottu MREL-vaade. Se tarkoittaa vähimmäismäärää, joka laitoksella pitää olla alentamiskelpoisia omia varoja ja velkoja niin sanotun bail-in-välineen käytön mahdollistamiseksi. Suunnittelutyötä johtaa SRB ja sitä tehdään sisäisissä kriisinratkaisutiimeissä (Internal Resolution Teams, IRT). Näissä on mukana myös Rahoitusvakausviraston henkilökuntaa. 

Kansallisilla kriisinratkaisuviranomaisilla on tärkeä rooli yhteisen kriisinratkaisumekanismin hallinnassa. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset osallistuvat yhteisen kriisinratkaisumekanismin hallintoon ja toimintaan SRB:n täysistunnossa sekä erilaisissa työryhmissä.  

Kansallinen viranomainen osallistuu myös kriisinratkaisupäätöksen tekoon SRB:n johdon istunnossa, kun kyse on sen alueelle sijoittuneesta laitoksesta. Jos SRB:n toimeksiannon alaan kuuluva laitos täyttää kriisinratkaisun asettamisedellytykset, SRB:n johdon istunto, jossa ovat edustettuina SRB ja asianomainen kansallinen kriisinratkaisuviranomainen, hyväksyy kriisinratkaisumääräyksen. Asianomainen kansallinen kriisinratkaisuviranomainen toimeenpanee sen kansallisella täytäntöönpanopäätöksellä ja tarvittaessa sitä täydentävillä muilla päätöksillä. 

Single Resolution Fund on pankkiunionin yhteinen kriisinratkaisurahasto 

SRB hallinnoi pankkiunionimaiden yhteistä kriisinratkaisurahastoa (Single Resolution Fund, SRF). Sen varoja voidaan käyttää kriisinratkaisutilanteessa tappioiden kattamiseen ja uudelleenjärjestellyn laitoksen maksuvalmiuden turvaamiseen. Kaikki noin 3000 pankkiunionin alueelle sijoittunutta merkittävää ja vähemmän merkittävää luottolaitosta osallistuvat kriisinratkaisurahaston varojen kartuttamiseen vuosittain kerättävin vakausmaksuin. 

Jos joku kansallisista kriisinratkaisuviranomaisista vaatii yhteisen kriisinratkaisurahaston varojen käyttöä kriisinratkaisutilanteen hoidossa, SRB tekee päätöksen kyseisestä kriisinratkaisusta, vaikka luottolaitos muutoin kuuluisi kansallisen viranomaisen suoraan toimivaltaan.