Milloin kriisinratkaisutoimet aloitetaan ja miten ne toteutetaan?  

Pankin tai muun kriisinratkaisulaissa tarkoitetun laitoksen kriisinratkaisu aloitetaan, kun asianomaiset vastuuviranomaiset katsovat, että kriisinratkaisun kolme edellytystä täyttyvät. Edellytykset ovat: 

  • Laitos on kaatumassa tai todennäköisesti kaatuu. 
  • Laitoksen elinkelpoisuutta ei voida palauttaa kohtuullisessa ajassa muilla valvontatoimilla tai yksityisen sektorin toimenpiteillä. 
  • Kriisinratkaisu on yleisen edun mukaista eli sen tavoitteita ei saavutettaisi, jos laitoksen toiminta lopetettaisiin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. 

Pankkiunionissa merkittävien laitosten kohdalla Euroopan keskuspankki (EKP) pankkivalvojana ratkaisee, onko laitos kaatumassa tai todennäköisesti kaatuva. Tätä ennen EKP kuulee yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa (SRB). Päätös kaatumisesta voidaan tietyissä tilanteissa tehdä myös SRB:ssä. Kansallisella tasolla vähemmän merkityksellisten laitosten kohdalla Suomessa Finanssivalvonta ja Rahoitusvakausvirasto vastaavat arvion tekemisestä. Jos kyse on yhteisen kriisinratkaisuneuvoston suoraan toimivaltaan kuuluvasta merkittävästä laitoksesta, myös kriisihallintoon asettamisesta päättää SRB. Tällöin kansallinen kriisinratkaisuviranomainen eli Suomessa RVV kuitenkin toteuttaa SRB:n päätöksen mukaiset kriisinratkaisutoimenpiteet.

Miten kriisinratkaisun edellytyksiä arvioidaan ja miten arviointi etenee? 

Jos laitos ajautuu kriisiin ja katsoo, ettei se kykene jatkamaan toimintaansa, sen hallituksen on ilmoitettava asiasta Finanssivalvonnalle viivytyksettä. Kykenemättömyys jatkaa toimintaa on ensimmäinen kriisihallintoon asettamisen edellytyksistä, jotka määritellään kriisinratkaisulaissa.  
 
Kun Finanssivalvonta on saanut laitoksen ilmoituksen, sen on puolestaan viivytyksettä ilmoitettava asiasta Rahoitusvakausvirastolle. Finanssivalvonta voi tehdä arvion laitoksen kaatumisesta tai todennäköisestä kaatumisesta myös oma-aloitteisesti. Kun Rahoitusvakausvirasto saa Finanssivalvonnan ilmoituksen, se arvioi, onko laitos kykenemätön jatkamaan toimintaansa ja täyttyykö kriisihallintoon asettamisen ensimmäinen edellytys.  
 
Jos Rahoitusvakausvirasto tai Finanssivalvonta arvioi, että kriisiytynyt laitos täyttää mainitun edellytyksen, niiden tulee toimittaa tieto arviostaan toisilleen sekä tietyille muille laissa määritellyille viranomaisille. 

Finanssivalvonnan tai Rahoitusvakausviraston johtopäätös laitoksen kykenemättömyydestä tai todennäköisestä kykenemättömyydestä jatkaa toimintaansa ei vielä tarkoita sen asettamista kriisihallintoon. RVV:n on lisäksi arvioitava kahden muun edellytyksen täyttymistä: 

  1. Voidaanko olosuhteet huomioon ottaen olettaa, ettei laitoksen toiminnan jatkumista saada turvattua kohtuullisessa ajassa muilla toimenpiteillä ja kriisinratkaisulaissa tarkoitettuja tavoitteita vaarantamatta? 
  2. Onko laitoksen asettaminen kriisihallintoon tarpeellista yleisen edun turvaamiseksi? 

Jos kaikki kolme edellytystä täyttyvät, Rahoitusvakausvirasto asettaa päätöksellään laitoksen kriisihallintoon. Vaikka laitosta ei olisi asetettu kriisihallintoon, RVV voi päättää laitoksen tappioiden kattamisesta sekä osakkeiden ja osuuksien mitätöimisestä, jos toimenpiteisiin ryhtyminen on välttämätöntä laitoksen toiminnan jatkumisen turvaamiseksi tai laitos tarvitsee poikkeuksellista julkista tukea.

Kriisinratkaisun tavoitteet ja yleinen etu 

Yksi kolmesta kriisinratkaisumenettelyn aloittamisen edellytyksistä on, että se on tarpeen yleisen edun turvaamiseksi. Kriisinratkaisu on yleisen edun mukaista, mikäli kriisinratkaisutavoitteita olisi muutoin mahdotonta saavuttaa. Yleisen edun arvioinnin tekee kriisinratkaisuviranomainen. 

Kriisinratkaisun tavoitteet ovat:  

  1. Laitoksen kriittisten toimintojen jatkuminen 
  2. Merkittävien rahoitusvakaushäiriöiden estäminen ja markkinakurin ylläpito 
  3. Julkisten varojen suojaaminen ja mahdollisimman vähäinen turvautuminen poikkeukselliseen julkiseen rahoitustukeen  
  4. Suojattujen tallettajien ja sijoittajien varojen turvaaminen  
  5. Laitoksen hallussa olevien asiakasvarojen suojaaminen 

Kun kriisinratkaisuviranomainen arvioi kriisinratkaisumenettelyn toteuttamista, viranomainen ottaa huomioon kriisinratkaisun tavoitteet ja valitsee välineet, joilla tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa. Arvioinnissa käytetään mahdollisimman paljon kvantitatiivista eli määrällistä tietoa. Laitoksilta kerätään esimerkiksi kriisinratkaisusuunnittelun yhteydessä toimintokohtaista tietoa asiakasmääristä, talletusten, transaktioiden ja lainojen euromääristä ja laitoksen markkinaosuuksista kriittisyysarviota varten. Tartuntavaikutusten arvioimiseksi kriisinratkaisuviranomainen hyödyntää laitosten valvojille raportoimaa tietoa ja markkinainformaatiota. Alustava arvio yleisestä edusta tehdään jo kriisinratkaisun suunnittelussa. Alustava arvio päivitetään kriisinratkaisuhetkellä ja siinä otetaan huomioon laitoksen tilanne sekä pankkisektorilla, rahoitusmarkkinoilla ja reaalitaloudessa laajemmin vallitseva tila.

Kriisinratkaisumääräyksen antaminen ja toimeenpano  

Kun yhteinen kriisinratkaisuneuvosto katsoo, että neuvoston suorassa toimivallassa oleva laitos täyttää kriisinratkaisun ehdot, se antaa kriisinratkaisumääräyksen. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset osallistuvat tiiviisti määräyksen laadintaan ja hyväksymiseen. Kriisinratkaisumääräyksessä määritetään, mitä kriisinratkaisuvälinettä tai -välineitä laitoksen tilanteen ratkaisemiseksi sovelletaan. Kun suomalainen laitos on asetettu kriisihallintoon joko SRB:n tai Rahoitusvakausviraston päätöksellä, voi Rahoitusvakausvirasto tämän jälkeen määrätä laitoksen toimintaa, varallisuutta ja velkoja koskevista toimenpiteistä kriisinratkaisulain mukaisesti. Lue lisää kriisinratkaisuvälineistä täältä.

Vaikka SRB tekee päätökset sen suoraan toimivaltaan kuuluvien laitosten kriisihallintoon asettamisesta, Rahoitusvakausvirasto panee toimeen päätöksessä edellytetyt toimenpiteet Suomessa. SRB myös seuraa, miten kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset panevat kriisinratkaisumääräyksen täytäntöön kansallisella tasolla. Kriisinratkaisudirektiivi määrittelee valtuudet, joita kriisinratkaisuviranomaisilla on käytössään kriisinratkaisun hoitamiseksi. 

Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toimivaltaan kuuluva laitos voi hakea SRB:n päätöksiin muutosta Euroopan Unionin tuomioistuimelta. Tätä ennen laitos voi hakea muutosta SRB:n yhteydessä toimivalta valituslautakunnalta. Rahoitusvakausviraston päätöksiin voi eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. 

Kuva: SRB:n kriisinratkaisupäätöksen täytäntöönpano
 

Aiheeseen liittyvät hyödylliset linkit: 

Kriisinratkaisudirektiivi