Kriisinratkaisuvälineet ja toimivaltuudet 

Tavoitteena jatkaa tärkeitä toimintoja ja suojella veronmaksajia kustannuksilta

Finanssikriisit ovat osoittaneet, kuinka yhden pankin ongelmat voivat levitä nopeasti ja vaarantaa koko rahoitusjärjestelmän vakauden. Esimerkiksi vuosina 2007–2008 tilanne kärjistyi maailmanlaajuiseksi finanssikriisiksi. Kriisi pakotti valtiot pelastamaan suuria ja rahoitusmarkkinoiden kannalta merkittäviä pankkeja julkisin varoin. Finanssikriisin kustannukset kasvoivat niin suuriksi, että ne uhkasivat jopa joidenkin valtioiden taloudellista kestävyyttä.

Pankkikriisien hallintaa varten luotiin uusi sääntelykehikko, joka antaa viranomaisille tehokkaat keinot puuttua ongelmatilanteisiin. Suomessa näitä valtuuksia käyttää Rahoitusvakausvirasto.

Kriisinratkaisun tavoitteena on hoitaa ongelmapankin tilanne hallitusti ilman, että koko rahoitusjärjestelmä vaarantuu. Tärkeää on, että veronmaksajat eivät joudu maksamaan pankkikriisien kustannuksia. Viranomaisten valtuuksilla varmistetaan, että kaatumassa olevien laitosten tappioista vastaavat ensisijaisesti osakkeenomistajat ja velkojat. Kriisinratkaisuviranomaisen on myös varmistettava, etteivät velkojat jää kriisinratkaisussa huonompaan asemaan kuin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, kuten konkurssissa.  

Kun laitos ajautuu kriisiin, Rahoitusvakausvirasto arvioi, onko sillä sellaisia kriittisiä toimintoja, joiden toiminnan on kriisistä huolimatta jatkuttava. Tämän jälkeen virasto tekee päätöksen laitoksen asettamisesta kriisihallintoon. Jos päätös on olla asettamatta laitosta kriisihallintoon, Rahoitusvakausviraston on tehtävä päätös joko laitoksen asettamisesta selvitystilaan tai haettava tuomioistuimelta laitoksen määräämisestä konkurssiin. Jos laitos on asetettu kriisihallintoon, Rahoitusvakausvirasto voi käyttää kriisinratkaisuvälineitä palauttamaan laitoksen toimintakyvyn tasolle, jolla kriittiset toiminnot voivat jatkua.