KRIISINRATKAISUVÄLINEET

Kun Rahoitusvakausvirasto on tehnyt päätöksen laitoksen asettamisesta kriisihallintoon, virastolla on toimivalta käyttää kriisinratkaisulain 8-11 luvussa tarkoitettuja kriisinratkaisuvälineitä. Näitä ovat velkojen arvonalentaminen ja muuntaminen (ns. bail-in), liiketoiminnan luovutus, väliaikainen laitos ja omaisuudenhoitoyhtiö. Direktiivin suomenkielisessä versiossa omaisuudenhoitoyhtiöksi kutsutusta välineestä käytetään kriisinratkaisulaissa nimitystä väliaikainen laitos. Kriisinratkaisuvälineitä voidaan käyttää ainoastaan sen jälkeen, kun laitoksen varat on arvostettu kriisinratkaisulain 5 luvussa tarkoitetulla tavalla ja omistajien vastuu toteutettu lain 6 luvussa tarkoitetulla tavalla. Laitoksen toiminnan uudelleenjärjestämiseen voidaan käyttää samanaikaisesti useita välineitä.

Kriisinratkaisuvälineiden käyttöä koskevassa päätöksenteossa viraston toimivalta syrjäyttää, mitä muualla laissa säädetään laitoksen hallintoelinten toimivallasta ja päätöksenteosta. Siten virasto voi tehdä lain 8—11 luvussa tarkoitetut päätökset ilman yhtiön toimitusjohtajan, hallituksen, mahdollisen hallintoneuvoston ja yhtiökokouksen tai muun laitoksessa ylintä päätösvaltaa käyttävän toimielimen myötävaikutusta. Tavanmukaisilla toimielimillä on kuitenkin niille kuuluvat tehtävät ja toimivalta siltä osin, kuin nämä eivät kuulu lain tai viraston päätöksen nojalla virastolle.

VELKOJEN ARVONALENTAMINEN JA MUUNTAMINEN (BAIL IN)

Viraston lain 8 luvussa määritelty oikeus alentaa velkojen nimellisarvoa ja muuntaa velkoja omiin varoihin luettaviksi rahoitusvälineiksi koskee kaikkia muita paitsi luvun 4 §:ssä mainittuja velkoja. Alentamiskelpoisia velkoja eivät ole talletussuojan alaiset korvattavat talletukset, vakuudelliset velat, työsuhteeseen perustuvat velat muuttuvia palkkioita lukuun ottamatta, hyödykkeiden ja palvelujen ostovelat, alkuperäiseltä kestoltaan enintään seitsemän päivän pituiset velat muille laitoksille, sekä maksujen ja arvopaperien selvityksestä johtuvat velat. Virastolla on tietyissä tilanteissa harkintavaltaa rajata velkojen arvonalentamisen ulkopuolelle muitakin velkoja ja vastaavasti mahdollisuus kattaa poikkeuksia vastaava määrä alentamalla muiden hyväksyttyjen velkojen arvoa. Alentamisessa tulee kuitenkin tällöin huomioida lain yleinen periaate, jonka mukaan velkojien ei tule joutua huonompaan asemaan kuin laitoksen konkurssissa.

Laitoksella on lain mukaan velvollisuus esittää ehdotus toiminnan uudelleenjärjestämisestä sen jälkeen, kun 8 luvussa tarkoitettu velkojen arvonalentaminen ja muuntaminen omiin varoihin luettaviksi rahoitusvälineiksi on toteutettu. On huomattava, että laitoksen kirjanpidolliseen omaan pääomaan luettavien erien arvonalentamisesta säädetään lain 6 luvussa.

LIIKETOIMINNAN LUOVUTUS

Liiketoiminnan luovutus kriisinratkaisuvälineenä kattaa paitsi varojen ja velkojen osittaisen luovutuksen toiselle yritykselle, myös kombinaatio- ja absorptiosulautumisen sekä jakautumisen samoin kuin laitoksen osakkeiden tai osuuksien pakkolunastuksen ja edelleen luovuttamisen. Luovutettavat varat ja velat on tarjottava julkisesti ostettaviksi, jollei se vaaranna kriisinratkaisun tavoitteita.

VÄLIAIKAINEN LAITOS

Väliaikaisen laitoksen soveltamisessa laitoksen varoja ja velkoja voidaan luovuttaa jo olemassa olevaan laitokseen. Viraston tulee käyttää laitoksessa määräysvaltaa, mutta väliaikaisella laitoksella voi olla myös muita julkisia tai yksityisiä omistajia. Väliaikaisen laitoksen toiminnan tarkoituksena on aina mahdollistaa kriisihallintoon asetetun laitoksen keskeisten, eli kriittisten ja elinkelpoisten liiketoimintojen jatkaminen ja väliaikaiseen laitokseen siirrettyjen varojen ja velkojen edelleen luovuttaminen. Virasto huolehtii, että laitoksella on muun muassa tarvittavat toimiluvat ja rekisteröinnit sekä resurssit liiketoiminnan jatkamiseen. Finanssivalvonta voi viraston hakemuksesta myöntää väliaikaiselle laitokselle luvan määräajaksi poiketa vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskevista vaatimuksista.

Viraston on tehtävä päätös väliaikaisen laitoksen sulautumisesta, jakautumisesta, laitoksen osakkeiden myymisestä taikka muusta purkamisesta mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden (poikkeustapauksissa kolmen vuoden) kuluttua luovutettujen toimintojen vastaanottamisesta. Lopettaessaan väliaikaisen laitoksen toiminnan, viraston on tarjottava julkisesti ostettavaksi väliaikaisen laitoksen osakkeet tai osuudet taikka varat. Viraston on valittava edullisin tarjous, joka ei vaaranna kriisinratkaisun tavoitteita eikä rahoitusmarkkinoiden häiriötöntä toimintaa

OMAISUUDENHOITOYHTIÖ

Virasto voi soveltaessaan edellä kuvattuja kriisinratkaisuvälineitä perustaa yhden tai useamman osakeyhtiön (omaisuudenhoitoyhtiö) ja päättää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tai väliaikaisen laitoksen varojen ja velkojen luovuttamisesta yhdessä tai useammassa erässä omaisuudenhoitoyhtiölle. Omaisuudenhoitoyhtiön yhtiöjärjestyksestä on käytävä ilmi, että yhtiö on laissa tarkoitettu omaisuudenhoitoyhtiö. Virasto voi päättää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tai väliaikaisen laitoksen varojen ja velkojen luovuttamisesta omaisuudenhoitoyhtiölle, jos niitä ei voi myydä tappiotta tai aiheuttamatta häiriöitä rahoitusmarkkinoiden toiminnalle taikka jos kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tai väliaikaisen laitoksen asianmukaisen toiminnan varmistaminen sitä edellyttää. Viraston on määritettävä vastike, jota vastaan omaisuudenhoitoyhtiölle luovutetaan varoja tai velkoja ja noudattaen, mitä lain 5 luvussa säädetään varojen arvostamisesta.

Viraston on merkittävä omaisuudenhoitoyhtiön osakkeista vähintään määrä, joka vastaa yli puolta yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Viraston on myytävä omaisuudenhoitoyhtiön osakkeet, päätettävä omaisuudenhoitoyhtiön sulautumisesta tai jakautumisesta taikka purettava omaisuudenhoitoyhtiö niin pian kuin se on mahdollista ilman, että toiminnan lopettamisesta seuraa merkittäviä tappioita tai merkittäviä häiriöitä rahoitusmarkkinoilla tai, että toiminnan lopettaminen vaarantaa kriisinratkaisun tavoitteiden saavuttamisen.