KRIISINRATKAISUSUUNNITELMIEN LAADINTA

Virasto laatii luottolaitoksille ja sijoituspalveluyrityksille kriisinratkaisusuunnitelmat. Rahoitusvakausvirasto vastaa suunnitelmien laadinnasta pienille laitoksille. Suurten laitosten kohdalla laadintavastuu on EU:n kriisinratkaisuneuvostolla, mutta suunnitelmat laaditaan yhteistyössä Rahoitusvakausviraston kanssa. Suunnitelma laaditaan ryhmätasolla. Ulkomaisen konsernin kriisinratkaisusuunnitelma laaditaan laitoksen kotivaltion kriisinratkaisuviranomaisen johdolla kriisinratkaisukollegiossa.

Kriisinratkaisusuunnitelmassa varaudutaan tilanteeseen, jossa luottolaitos tai sijoituspalveluyritys on kaatumaisillaan. Suunnitelmassa tulee eritellä ne toimet, joihin kriisitilanteessa ryhdytään, jotta laitoksen tarjoamat kriittiset toiminnot voidaan ylläpitää yhteiskunnassa. Kriisinratkaisu tulee toteuttaa siten, että haittavaikutukset rahoitusvakaudelle minimoidaan. Lisäksi kriisinratkaisussa tulee suojata tallettajia, sijoittajia sekä pankin asiakkaiden varoja ja omaisuutta. Suunnitelmissa ei saa olettaa poikkeuksellista julkista rahoitustukea eikä keskuspankin hätärahoitusta. Suunnitelmassa esitetään erilaisia kriisinratkaisuskenaarioita sekä valitaan laitokselle parhaiten soveltuva kriisinratkaisustrategia.

Kriisinratkaisusuunnitelma laaditaan kullekin laitokselle vuosittain. Pienten ja rahoitusjärjestelmän kannalta vähämerkityksisten laitosten kohdalla voidaan laatia yksinkertaistettu suunnitelma ja näitä suunnitelmia voidaan myös päivittää harvemmin. Virasto päättää yksinkertaistettujen velvoitteiden myöntämisestä laitoskohtaisesti.

Rahoitusvakausvirastolla on kriisinratkaisulain nojalla valtuudet tehdä sen toimivaltaan kuuluviin laitoksiin kohdistuvia erityyppisiä päätöksiä. Osa päätöksistä tehdään jo kriisinratkaisun suunnitteluvaiheessa ja ne voivat siten koskea toimintaedellytyksiltään terveitä ja taloudellisesti vakaita laitoksia.

Viraston on ensinnäkin kriisinratkaisusuunnitelmaa laatiessaan arvioitava laitoksen maksukyvyttömyysmenettelyyn asettamisesta aiheutuvat vaikutukset rahoitusmarkkinoiden toimintaan, muihin laitoksiin, rahoituksen saatavuuteen ja talouteen laajemmin. Jos virasto arvioinnin pohjalta toteaa maksukyvyttömyysmenettelyn olevan laitokselle tarkoituksenmukaisin vaihtoehto, kriisinratkaisusuunnitelmassa voidaan poiketa suunnitelmaan sisällytettävien tietojen, suunnitelman laatimista ja päivittämistä koskevien määräaikojen sekä eräiden muiden tietojen osalta. Virasto tekee yhteistyötä Finanssivalvonnan kanssa sen varmistamiseksi, että yksinkertaistettuja velvoitteita sovelletaan yhdenmukaisesti elvytyssuunnitelmien ja kriisinratkaisusuunnitelmien osalta.

Viraston on myös arvioitava laitoksen purkamis- ja uudelleenjärjestämismahdollisuudet samanaikaisesti kun se laatii tai tarkastaa laitosta koskevan kriisinratkaisusuunnitelman. Jos virasto tällöin toteaa Finanssivalvontaa kuultuaan, että laitoksen purkamiselle tai toiminnan uudelleenjärjestämiselle on olemassa olennainen este, sen on ilmoitettava asiasta kirjallisesti laitokselle. Jos laitos ei kykene esittämään riittäviä toimenpiteitä esteiden poistamiseksi, virasto voi vaatia laitokselta eri toimenpiteitä. Päätökset voivat koskea muun muassa laitoksen vastuiden rajoittamista, varojen myyntiä, yksittäisten toimintojen rajoittamista tai lopettamista taikka oikeudellisen rakenteen muuttamista.

Laitoksella on jatkuvasti oltava laitoskohtaisesti ja konsolidoidulla tasolla omia varoja ja alentamiskelpoisia velkoja yhteensä vähintään viraston määrittämä määrä (ns. MREL-vaatimus). Päätös omien varojen ja alentamiskelpoisten velkojen vähimmäismäärästä tehdään osana kriisinratkaisusuunnitelman laadintaa.

Linkit:

Laki luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta

EBA: Yksinkertaistetut velvoitteet